Lentokentällä

No niin, täällä ollaan, takaisin Hong Kongin kentällä. Mitä mieleen jäi? Paljon kumpuilevia kukkulaisia saaria, joissa tasaisilla paikoilla rykelmiä tornitaloista ja pilvenpiirtäjistä. Taksimatkalla laskimme kerrostaloissa olevan noin 50 kerrosta. Parvekkeita yhdessä kerroksessa näytti olevan ehkäpä kymmenkunta. Sehän tekee... siis... 500 asuntoa yhdessä talossa? Jos jokaisessa asunnossa asuisi 5 ihmistä, se tekisi 2500 ihmistä per talo. Kuka laskee kuinka monta tällaista taloa Hong Kongissa pitää olla, jotta 4 miljoonaa asukasta mahtuu asumaan? Pinta-ala on todella pieni, ehkäpä netistä saisi verrattua millaisella Suomen pinta-alalla nämä ihmiset asuvat. No, se siitä.

Kyllä tänne voisi tulla vielä uudelleen. Hyvä kenttä vaihtaa konetta ympäri Aasiaa. Kaupungilla jäi vielä paljon näkemättä eikä ostoskeskuksissa käyty lainkaan. Elektroniikka merkkiliikkeissä on kuuleman mukaan noin 30 % Suomen hintoja edullisempaa. Kohtasimme monia ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä.

Minne nyt? Lennämme samalla aikavyhykkeellä suoraan kohti etelää ja päiväntasaajaa. Mitä siellä on? Ei aavistustakaan ja sehän vasta ihanaa onkin!

Pilvenpiirtäjiä

Kaupunkipäivä Hong Kongissa. Köröttelimme bussilla keskustaaan, jossa etsiydyimme satamaan. Ajattelimme mennä paikallislla ferryllä lahden yli Kowloonin puolelle mantereelle. Siellä erityisesti kiinnosti ”Ladies Market”, jossa myydään peri-aasialaiseen tapaan kaikenlaista tuiki-tarpeellista vaatetta, korua, kenkää, hattua ja härpäkettä. Koska loma on vasta aluillaan, tuli ostettua hyvin vähän (ja hyvin tarpeellista). Päivä oli todella hikinen ja aurinkoinen, varmasti jo yli +30. Tummat pilvet kävivät välillä roikkumassa aivan yläpuolella, muta vettä ei kuitenkaan tullut.

Ostimme mennessä sekä lauttamatkan että samalla kaksikerros-bussin kiertoajelupäivän, jota voi suositella. Samalla lipulla kolme rengasreittiä, joissa voi välissä hypätä pois kyydistä halutessaan. Yksi reitti Kowloonissa ja kaksi Hong Kongin saarella. En yleensä hakeudu opastetuille kierroksille, mutta on siitä joskus hyötyäkin. Bussit kiertävt kaikki tärkeimmät nähtävyydet ja kauneimmat paikat ja kuulokkeista kuulee selostuksen. Välillä tuli yleistä tietoakin Hong Kongista. En ollut etukäteen tutustunut juurikaan Hong Kongiin netin tai opaskirjojen kautta, joten kiertoajelu oli hyvinkin hintansa arvoinen.

Samalla lipulla pääsimme vielä illalla The Peak Tram´llä ylös saaren korkeimmalle kukkulalle ja tärkeimmälle näköalapaikalle yli kilometrin korkeuteen merenpinnasta. Kävimme syömässä Bubba Gump -ravintolassa illallisen, amerikkalainen ketjuravintola mutta oli oikein hyvä ruoka (vieläkin on ähky olo). Sisustus oli tienkin Forrest Gump elokuvan aiheista koottu, kuten ruokalista – melkein pelkkää katkaa :-) Näköalatasanteelta oli mahtavat näkymät silmänkantamattomiin pimeään, mutta valaistun kaupungin pilvenpiirtäjien kuvioimaan silhuettiin.

Vaikka The Peak on varmasti kaupungin suosituin vierailupaikka, on kuitenkin tärkin nähtvyys itse kaupunki, sekä maan tasalta että yläilmoista katsottuna. Sekä Hong Kongissa että ympäröivillä saarilla on yllättävän paljon vihreitä kukkuloita. Ydinkeskustan bisnescenttereiden, kiiltävien pilvenpiirtäjien, ja pukuihmisten lisäksi olemme löytäneet täältä vastakohtana paljon sitä, mitä ajattelen peri-kiinalaisena tai -aasialaisena näkymänä. Esimerkiksi lukemattomia pieniä jalkakäytävälle leviäviä pikkukauppoja, vieri vieressä, kortteli korttelin jälkeen. Kuinka niissä kaikissa riittää asiakkaita? Ehkä niissä käyvä ne neljä miljoonaa asukasta – ja esimerkiksi manner-kiinasta tulevat turistit. Niitähän sitten riittääkin. Ei niinkään huonot tulevaisuudennäkymät pienen saaren pienelle kauppiaalle.

Hong Kongin paikallisväriä

Yölento Hong Kongiin meni yllättävän nopeasti ja mukavasti. Jalkatilaa oli enemmän kuin lomalennoilla ja penkit ihan mukavat nukkua. Aamiaisen jälkeen laskeuduimme pilvien keskeltä meren ylle ja hetken näytti siltä että mereen tässä laskeudutaan, mutta löytyihän sinne pyörien alle kuitenkin kiitorataa. Hong Kongin kenttä on iso,
mutta selkeästi opastettu. Matkustimme sisäisellä junalla matkalaukkujen luo ja sieltä taas junalla keskustaan.

Hotellimme sijaitsee Hong Kongin pääsaarella. Keskusasemalta otimme taksin. Minulla oli hotellin nimi ja osoite lapulla valmiina, mutta ei se ollutkaan niinyksinkertaista. Taksinkuljettaja ei ilmeisesti osannut länsimaisia kirjaimia. Olin etupenkillä ja yritin kommunikoida radion välityksellä taksikeskukseen ja kun toistin hotelin nimeä paikalliseen "Virveen" viidettä kertaa sain hysterisen naurukohtauksen, joka ei parantanut asiaa vaan lausumiseni meni entistä omituisemmaksi taistellessani kuplivaa naurua vastaan. No, lopulta pääsimme kadun nimestä ymmärrykseen ja "Tin Wan street" löytyi, kuten myös hotellimme.

Olemme saaren osassa, joka on nimeltään Aberdeen. Näimme koko illan aikana yhdet läsnsimaiset kasvot, tuntui ylelliseltä olla niin kaukana turistialueelta! Lähdimme etsimään ravintolaa ja kulkeuduimme oivaan kiinalaiseen ravintolaan. Yllätykseksemme ruokalistaa ei löytynyt englanniksi, mutta saimme tilattua, keittoa, kanaa, paistettua riisiä ja nautaa. Saimme kupilliset jasmiiniteetä. Hetken päästä tarjoilija toi muovipussissa isoja eläviä merirapuja ja nyökkäilimme hämmentyneen innostuneena. Ilmeisesti "soup" olisikin "Shrimp" tai jotain vastaavaa.

Sovittelimme puikkoja käsiimme, mutta tarjoilija toi meille haarukat ja veitset ja opasti vielä rapujen kuorinnan. Siihen tulista chilikastiketta ja soijaa, ah! Saimme siis neljä isoa pääruokaa: juuri kypsennetyt isot meriravut, paistettua riisiä niinikään ravuilla, lihalla ja vihanneksilla höystettynä, kanaa vihanneksilla (jonkinlaista parsan oloista, mutta kuitenkin ehkä jotain salaattikasvia rapsakaksi keitettynä) ja nautaa, sipulia ja riisikakkua. Jälkiruuaksi tuli melonisiivuja ja marjahyytelöä (olisiko ollut goji-marjoja?). Oluen ja kokiksen kanssa lasku oli noin 50e.

Kävimme vielä paikallisessa ostoskeskuksessa, jossa sorruin unelmankvyisiin lenkkarin tapaisiin kenkiin. Myyjä oli herttainen pikkuruinen vanha rouva, joka oli hyvin kiinnostunut meistä ja Suomesta. Ilmiselvästi ostari on enemmän paikallinen ostospaikka ja turistit ovat harvinaisia. Rouva pyysi meidän kolikkoamme ja olisi vaihtanu Pasin taskun pohjalta löytämän 50-senttisen, mutta kerroin että se on matkamuisto hänelle. Hän kertoi kuljettavansa sitä lompakossaan muistona. Lähtiessämme hän tuli vielä halaamaan minua ja pyysi Ottoa erityisesti tulemaan katsomaan häntä kun seuraavan kerran tulee tänne. Pasin mielestä kaiken kukkuraksi rouva oli vasinaisesti viereisen kaupan myyjä! Lähdimme erityisen hyvillä mielin kengät kassissa takaisin hotellille muutaman kulmauksen taakse. Täällä kirjoittelen blogia, 18. kerroksessa. Ulkona välkkyvät tuhannet valot ja loputon aasialaisten ihmisten virta kulkee kadulla, kosteassa 29 asteen lämmössä.