Hotellialue on pitkulainen kaistale rannalta sisämaan suuntaan, samoin kuin monet Thaimaan pienet hotellit. Mahdollisimman pieni rantaviiva ja sisämmahan johtavan käytävän varrella ”Chaletit” eli pienet paritalot, nurmea, upeat kukkivat pensaaat (ne, joita meillä on kituvina huonekasveina!) ja uima-allas. Rannalla on pitkä laituri, jonka päästä vene lähtee sukellusretkille ja lisäksi siellä on alue snorklausta ja uimista varten. Hotellivirkailijan mukaaan siellä on myös monenlaisia kaloja katsottavana. Ilmeisesti en tänään pääse snorklausretkelle sukeltajien mukaan, koska he menevät paikalle jossa on niin syvää, ettei snorklaten näe mitään. Sääkin näyttää sateiselta, mutta jospa sitten huomenna! Toivottavasti porukan miespuoliset jäsenetkin olisivat jo sen verran flunssasta toipuneet että pääsisivät myös mukaan.
Kävimme snorklaamassa laiturin päästä. Arvelen että laituri on noin sata metriä pitkä. Sen päässä on 3-5 metriä syvää, ja pian sen jälkeen tulee riutan reunakohta, jossa pohja kaloineen ja koralleineen vajoaaa syvänteen hämäriin, ei kuitenkaan kovin syvälle. Pohja tietenkin vaihtelee, mutta uskoisin sen olevan jossain 30 metrin tietämissä. Näimme siinä taas pienen kilpikonnan, vajaan puolimetrinen kilvenhalkaisijan, sekä monenlaisia kaloja. Monia eri lajeja (torvikaloja???), jotka ovat solakoita putkimaisia kaloja, pää alaspin asennossa ja torvimaisella suullaan käyvät korallien välistä etsimssä syötävää. Niitä oli ainakin sekä harmaita ”kalanvärisiä” että kirkaan keltaisia.
Lounaalle menimme ensimmäistä kertaa elämässä gongin ilmoittamana aikana (ihan totta!) ja lounaaan jälkeen pääsin sukeltajien mukana oman saaremme toiselle puolelle riutan reunalle, ehkä puolen – yhden kilometrin päässä mantereesta. Paikan nimi oli Ray Point. Korallit siellä olivat osittain kuolleet, kuten niin monessa muussakin paikassa. Osittain niitä oli vielä kunnossa ja niillä kohdin kalalajisto olikin runsain. Ihmettelin Sipadanillakin kalalajiston runsautta ja monimutoisuutta – ja samoin täällä Mabuloilla. Näissä vesissä on tavattu yli 200 eri kalalajia, joten ei ole ihme että uusia tulee vastaan koko ajan.
Pari faktaa vielä Sipadanista. Jack Custeau ”löysi” Sipadanin saaren vedealaisen maailman vuonna 1989 ja oli sanonut jotenkin tähän tapaan vapaasti käännettynä ”Olen nähnyt Sipadanin kaltaisia paikkoja 45 vuotta sitten, mutta en enää nyt. Olemme löytäneen koskemattoman taideteoksen”, Custeau pysyi Calypsollaan kolme kuukautta tutkimassa riutan elämää. (Lähde: Paul Dixon: Borneo, Footprint Handbooks, 2010) Voi vain kuvitella minkälainen se koskemattomana, länsimaisen ihmisen pilaamattomana on ollut. Kun se vieläkin osin oli mykistävä.
Illallinen tässä ”all inclusive” hotellissamme oli aivan ihana. Kasviksia ja riisiä buffet pöydästä ja pihan puolella oli grilli, josta grillattiin meille rapuvartaita, mustekalaa, kalaa ja kanaa. Jopa mustekala, joka ei yleensä mielestäni maistu miltään, oli grillattuna (ja varmaan tuoreena) todella hyvää. Ylipäätään ruuassa täällä suositaan paljon meren elävää ja kanaa. Molempia saa saarelta ja sen vesistä omavaraisesti. Kasvikset ovat hyviä, täällä suositaan makeaa kaalia ja nuorta tummanvihreää salaattimaista kasvista. Niitä valmistetaan sekä osteri- että valkosipuliliemessä ja ne ovat todella maukkaita. Elo täällä tuntuu leppoisalta, rauhalliselta ja ylelliseltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti