Teemme matkan perheen kera (3 aikuista) Borneoon toukokuussa 2011. Tässä matkamme tutuille tiedoksi - ja muille avuksi oman matkan suunnittelussa. Pyrin päivittämään tapahtumia reissun edetessä mahdollisimman usein. Netti ei välttämättä kuitenkaan toimi koko reissun ajan.

Lukuohje: Poimi tekstit luettelosta aikajärjestyksessä, vanhimmat alimpana (blogiarkisto) tai kiinnostavat tekstit sanahaun avulla (tunnisteet).

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Teetä ja rikkivettä


Aamusella suuntasimme puiston itä-osiin hieman alemmas, eli n. 800 m korkeuteen merenpinnasta, jossa teimme pienen Canopy-kävelyn. Puiden latvustokerrokseen oli tehty (samaan tapaan kuin Mulussa) puusta toiseen vievä rata. Korkeimmillaan olimme 36 m korkeudessa ja vaikutti siltä, että korkeimmat puut sillä kohdalla jatkuivat vielä toisen mmokoman ylöspäin. Nyt rata oli tehty sellaisten puiden varaan, joiden runko oli lähes epäluonnollisen sileä ja oksaton ja itse oksa- ja lehtiosuus oli vain puun latvassa, karrikoiden siis hieman T:n mallinen puu. Runko oli hyvin leveä ja tolppamainen, ehkä mterin halkasijaltaan. Rata oli melko lyhyt eikä tarjonnut mitään muuta kuin ”apinaperspektiivin”.

Sen jälkeen lähdimme vaeltamaan sademetsään, aikomuksenamme käydä vajaan parin tunnin kävelyn päässä olevalla vesiputouksella. Yllätykseksi meille koko matka olisikin ollut ylämäkeä, paikoin niin jyrkkää, että piti todella kiivetä tai harppoa jyrkkiä askelmia eikä vain kävellä. Matkaa isolle vesiputoukselle olisi ollut 3,5 km, joka matkana kuulostaa naurettavan lyhyeltä, mutta kiipeämisenä valtavan kosteassa ilmassa osoittautui toipilaillemme liian vaativaksi ja pysähdyimme noin kilometrin ponnistelun jälkeen lepakkoluolalle. Sinne ei varsinaisesti päässyt sisään, vaan se oli louhikkoinen ja onkaloinen paikka kalliossa. Tunsimme tuoksusta että asukkaita siellä varmasti on runsaastikin, mutta ilmeisesti makuutilat olivat kauempana, koska ”nahkakukkaroita” ei onkaloiden suuaukkojen läheisyydessä näkynyt riippuvan. Oppaamme kertoi että hänen lapsuudessaan perheen isä usein metsästi ruokapöytään täydennystä ja monesti heillä oli pöydässä myös lepakkoa. Arvaa mikä oli lepakon paras osa? Se osa maistuu kuulemma katkaravulta. No siivet.

Sademetsän suurinta konserttia iltahämärän lähestyessä pitää hyönteinen, joka lausutaan jokseenkin ”sikada”, laulukaskas. Se saa aikaan äänen, joka muistuttaa hieman jotain räikän ääntä ja on erittäin voimakas. Ääni vaihtelee ilmanalan mukaan ja sateen lähestyessä sirityksen lopun intonaatio hieman nousee. Opas kertoi lapsuudessaan veljensä kanssa virittäneensä valkoisen kankaan metsään ja valaisseensa sen pimeällä. Lakanaan tulee paljon hyönteisiä, mm. näitä sikadoja. Ne olivat suurta herkkua paistettuna. Huh.

Vielä sellainen irrallinen tieto sademetsästä, joka minulle oli uusi. Itse sademetsän maaperä on hyvin köyhää! Täällä lehdet eivät koskaan kellastu (koska ei ole vuodenaikoja), vaan ne tipahtavat vihreinä alas puusta ja maatuvat ja kompostoituvat sitten hiljalleen monien hyönteisten ja pikkueläinten avulla. Tämä ravinteikas ohut pintakerros on se, joka tämän koko valtavan kasvimäärän ja lajirunsauden ravitsee. Esimerkiksi puiden juuret ovat lähes maan pinnalla kuin pintavedetyt putket, koska vesi tulee ylhäältä ja samoin ravinteet, syvällä ei ole mitään. Tästä johtuen monet juuret tai rungon tyvi muodostavat puulle kolmiomaisen tyviosan, ne toimivat tasapainon pitäjinä ja puun pystyssä pysyttäjinä.


Palasimme takaisin samoja jälkiä (nyt auttamatonta alamäkeä) ja pysähdyimme pienelle vesiputoukselle. Opas kysyi haluanko ottaa jalkakylvyn. No, liotin jalkaani raikkaassa vedessä istuen kivellä ja hetken päästä pienet arat monnin oloiset kalat tulivat tutkimaan jalkojani. Nämä kalat (joita esim Thaimaassa pidetään altaissa joissa maksusta saa liottaa jalkojaan) sitten puhdistavat jalkojen kuollutta ihosolukkoa syömällä sitä kuin levää kivien pinnasta. Kalat kutittivat mukavasti löytäen varsinkin kantapäiden ja jalkapohjan ihosta syötävää. Niitä alkoi kertyä yhä enemmän ja enemmän, lopulta tuntui että ne peittivät koko jalkapohjani. Olishan siinä istunut jalkahoidossa vaikka kuinka pitkään, mutta oli jatkettava matkaa.

Palasimme puiston rakennusten luo, jossa oli odottamassa mahdollisuus lämpimään kylpyyn. Lämmin vesi tulee maan alta jo sammuneelta vulkaaniselta alueelta ja tuoksuu miedosti rikille. Olin kuvitellut että menemme uimaan luonnon muovaamaan kuumaan lähteeseen, mutta rinteeseen olikin tehty altaita, jotka itse täytetään hanoista. Toisesta hanasta tulee kuumaa vettä lähteestä ja toisesta viilennykseksi normaalia kylmää vettä. Pelkkä lähteen vesi olisi liian kuumaa kylpemiseen. Täytimme yhtä allasta puolisen tuntia ja saimme sinne parikymmentä senttiä vetä kokoon. Emme jaksanet odottaa kauempaa, vaan menimme miehen kanssa matalaan veteen puoliksi makuulle ja lämmittelimme siinä hetken loikoillen. Rikin tuoksu oli erittäin mieto, eikä haitannut olemista. Paikalla on myös suihkut, jossa voi peseytyä halutessaan vesikylvyn jälkeen.


Söimme erinomaisen lounaan puiston fiinissä ravintolassa. Lounaan jälkeen kävimme Sabah Tee teeplantaasilla, joka on Sabahin (eli maantieteellisesti ajatellen pohjois-Borneon) ainoa ja Malesian suurin yksityissomistuksessa oleva teeplantaasi. En ollut ennen sellaisella käynyt ja oli mukava nähdä teepensaat kukkulaisella rinteellä. Tämä tee on luomuteetä ja se on saanut hyväksytyn hollantilaisen sertifikaatin luomutuotteelle. Näimme myös pienen esittelyvideon paikallisn teen tekemisestä ja tietenkin kävimme tätä herkkua ostamassa kotiin viemisiksi.

Paluumatkalla resortille alkoi sataa, tämä on todella kuin kotimaan kesä. Ei edes mitenkään erityisen lämmin. Yöllä on tarpeen olla jotain yllä ohuen huovan ja lakanoiden lisäksi, koska lämmitystä ei ole, eikä kaikkia ikkunoita saa kiinni vaan osassa on vain ötökkäverkko. Entäpä millaista iltaelämämme on täällä Borneon vuoristoseudulla? Tästä illasta en vielä tiedä, mutta eilen päivitin blogia resortin vastaanottorakennuksen alla olevalla terassilla, erinomaisesti toimivalla langattomalla WiFi yhteydellä ja sen jälkeen kävimme pienessä karaokebaarissa juomassa pullollisen Guinnesia. Onko maailma pienentynyt huolestuttavasti vai kuvittelenko vain?

2 kommenttia:

  1. Hei!

    Olen kirjoittanut sinulle aiemminkin, mutta kommenttini ei ole ilmeisesti lähtenyt. Minun sekoilujani.

    Kuvat ovat kauniita ja tapasi kertoa herättää kiinnostusta, on hauskaa ja eläväistä. Hienoa, oletko muuten ajatellut tarjota tarinaasi asiantuntevaan päivitystä kaipaavaan matkaoppaaseen. Olisi ollut mukava nähdä sinusta kasvokuva ollessasi ns. jalkahoidossa.

    Avasin muuten tänä sateisena aamupäivänä synttärilahjani, josta tulin kovin iloiseksi ja liikutuinkin. Se tuli tarpeeseen.Kiitos ystävä.Lähetä pojille terveiset ja "leppoisaa" loman jatkoa. Seija

    VastaaPoista
  2. Hei Seija, kiitokset kommentista, aiemmat ovat hukkuneet johonkin bittitaivaaseen, mutta tämä on tullut perille ja ilahdutti. Laitoin sulle muuten tekstarin juuri hetki sitten ennen tämän lukemista! Kiitos, terveiset pojille menevät varmasti perille.

    Hehee :-) olen tässä vältellyt julkisia kasvokuvia, paljon on tietty kuvattu päivittäin. Nähdään piakkoin taas! Terveiset koko perheelle!
    - Mari

    VastaaPoista