Pulau Kapalai

Päivitin tänään joitain kuvia aikaisempien päivien kohdille blogiin.
Päätimme jäädä tänne Mabulin saarelle vielä yhdeksi ylimääräiseksi yöksi. Emme pysähdy yöksi Sempornaan vaan olemme täällä maanantai aamuun asti. Saamme täältä kyydin Sempornaan veneellä ja samantin edelleen jollain pyörillä liikkuvalla takaisin Tawauun. Ehdimme ehkä nähdä vähän sitäkin kaupunkia päivän valossa. Tosin Tawauta varjostaa kuuleman mukaan laittomat maahantulijat Filippiineiltä, joka voi näkyä kaupunkikuvassa. Tawau on lähellä Indonesian rajaa ja sitä käytetään kauttakulkukaupunkina jos matkailee Kalimantanin osaan Borneota. Kalimantan siis kuuluu Indonesialle ja kattaa 2/3 Borneon saaresta.

Lähdimme snorklaamaan heti aamiaisen jälkeen Kapalai nimiselle saarelle. Saari on ehkä hieman väärä sana, koska itse saari on aikojen saatossa vajonnut mereen ja siitä on vain kapea hiekkariutta jäljellä. Vesi on kuitenkin (vielä) matalaa ja veteen vajonneella saarella on paljon paalujen päällä olevia rakennuksia, jopa hotelli. Tuntuisi varmaan hassulta asua paikassa jossa on alla vain vettä, eikä maalle pääse kävelemään lainkaan. Koska snorklaus tapahtui rakennusten ja venepaikkojen vieressä, ei vesi tuntunut kovin puhtaalta. Näkyvyys oli siis hiukan hiutaleinen eikä mitenkään ihmeellinen. Ainakaan snorklaajille paikkaa en rityisemmin suosittele, joskaan emme kiertäneet koko saarta ja riuttaa, joten en tiedä olisiko muualla ollut mukavampaa. Meillä oli käytössämme oma vene, kuljettaja ja ”vahti”, joten oli aika ylellinen olo :-). Palasimme lyhyen venematkan jälkeen takaisin omalle laiturille pienelle tauolle. Sen jälkeen menimme Mabulin Lobster wall -nimiselle paikalle. Sielläkin vesi tuntui hieman hiutaleiselta (ja saimme väliin väistellä meduusoja), mutta kalapopulaatio oli runsas ja värikäs. Tunnin pulikoinnin jälkeen olikin jo lounasaika (ja se gongin kumistus...) lähellä.

Hyvän lounaan jälkeen kävimme kävelyllä läheisessä kylässä juuri silloin, kun kaikki muut (järkevät paikalliset) viettävät siestaa. Kuumuus oli kova ja tulimme hiestä uiden takaisin ilmastoidun huoneen ihanaan viileyteen. Matkalla näimme jonkinlaisen poliisiaseman tai poliisien tukikohdan. Rakennus oli piikkilangoin aidattu ja pihalla oli betoninen bunkkeri ampuma-aukkoineen. Se näytti vähän omituiselta tässä ympäristössä, turistiresorttien ja paikallisen paalutalokylän välissä. Siellä oli myös huvimajan kaltainen katos, joka oli täynnä lounaan jälkeistä siestaa viettäviä virkamiehiä. Sieltä he vilkuttivat meille ja huusivat kovaan ääneen: Hello! (Terveisiä palojaokselle ja ottakaa mallia...)