Teemme matkan perheen kera (3 aikuista) Borneoon toukokuussa 2011. Tässä matkamme tutuille tiedoksi - ja muille avuksi oman matkan suunnittelussa. Pyrin päivittämään tapahtumia reissun edetessä mahdollisimman usein. Netti ei välttämättä kuitenkaan toimi koko reissun ajan.

Lukuohje: Poimi tekstit luettelosta aikajärjestyksessä, vanhimmat alimpana (blogiarkisto) tai kiinnostavat tekstit sanahaun avulla (tunnisteet).

torstai 12. toukokuuta 2011

Paikallisessa kylässä Mabulin saarella

Tässä kappaleessa tulee lähinnä vinkkejä matkaa suunnitteleville. Voit halutessasi hypätä tämän kappaleen yli. Tsekkauduimme ulos City Inn Sempornasta. Miellyttävä erittäin ystävällinen henkilökunta, huone oli kulunut ja osin paikat rikki, mutta oli puhdasta ja siistiä. Suosittelen. Ehdottomasti hyvä hinta-laatusuhde. Matka satamaan oli vähän pidempi, kymmenisen minuuttia kävellen. Piti vain suunnistaa koko ajan kohti vettä ja oikealle (eli hotellin ovesta ulos tultaessa piti lähteä vasempaan, sitten kääntyillä vuorotellen suoraan-oikeaan-suoraan oikeaan jne, kunnes tulee toriaukean kohdalle. Silloin onkin jo oikealla kadulla ja sen kadun varrella (torista oikeaan) sijaitsevat kaikki reppumatkaajien majoitukset ja sukellusfirmat. Katu on melko leveä ja varmaankin viimeinen ennen merta.Vaikka taksi ei ovelle tullutkaan ihan silloin kuin piti, ehdimme silti pakata tavarat ja miehet autoon, minä kipitin jalkaisin rantaan ja ehdimme syödä aamiaista Scuba Junkersin kahvilassa. Aamiaisessa oli hyvä hinta-laatusuhde siinäkin, kun halusimme länsimaisen aamiaisen. Vallan kelvollinen (kahvi/tee, mehu, paahtoleipää, kananmunaa ja komea laatua tuoreita hedelmiä) reilun euron hinnalla.

Poikamme sai nyt vaihteeksi flunssan, joka oli varmaan lähtöisin minun Suomen flunssastani, mutta todella harmilliseen aikaan se tuli. Onneksi ei ole pitkää matkaa tänään ja sitten pääsee lepäilemään. Reilun puolen tunnin pikavenematkan jälkeen saavuimme Mabulin saarelle. Saavuimme Scuba Junkersin majoitukseen, joka vaikutti todella mukavalta. Harmi vaan että siellä oli täyttä, jonka siis tiesimme jo ennalta. Majoituksemme olin järjestänyt heidän kauttaan. Meidät opastettiin saaren halki toiselle puolelle paikallisen kylän läpi.

Menimme rannalta huojuvaa laituria pitkin kohden Arung Hayat Long Housea, jossa siis majoittuisimme. Paikka näytti ensi alkuun niin kamalalta että maksoimme vain ensimmäisen yön. Tämä oli todella kulttuurishokiki – jota siis kyllä osasin odottaa, mutta silti se taisi vähän järkyttää. Ihme kyllä minä itse taidan olla parhaiten sopeutuvainen ja eniten seikkailuhenkinen meistä – joskin tiedän että miesten puolikuntoisuus on iso asia latistamaan seikkailuhenkeä. Pojan eilisen väsymyksen nyt todellakin ymmärtää, ei ole kiva tulla
tropiikkiin ilman ilmastointia flunssaisena, ei todellakaan. Mieskin näyttää vähän kärsivältä. Itse tuntuu että parin tunnin soputumisen jälkeen voisin ”hippiytyä” tänne ja kenties viihtyäkin, mutta näissä olosuhteissa ja tällä porukan terveydentilalla tässä ei ole mitään mieltä.

Otimme kaksi huonetta kun tajusimme että hinta on per nuppi, eli sama hinta riippumatta kuinka monta huonetta meillä on. Vertailuna Sempornan hotelliin: maksamme per nuppi täällä olosta enemmn kuin Sempornassa koko huoneesta... Rakennus on meressä tolppien nokassa, huone on siis tavallaan katetulla laiturilla. Meri on hyvin matala eikä vettä ole kuin toista metriä tällä kohtaa pitkän matkaa merelle päin. Paikat ovat aika ränsistyneitä.


Huoneen yhteydessä on ”kylpyhuone” joka tarkoittaa istuimetonta vessanpyttyä ja suihkua joka sijaitsee siten, että pitää seistä aivan pöntön edessä peseytyäkseen. Huoneet ovat muutaman neliömetrin kokoisia kaikkineen, ehkä ”kylpyhuoneineen” noin 8 neliömetriä. Laiturilla on Y:n mallinen (tai I jonka päässä on kulmikas U). Yhteisen laituritilan (I) päässä on majoitustilojen puoli (kulmikas U) Long Housea, jossa on 7 + 7 huonetta. Osa majoitustilojen laiturista on tietenkin avoin, jotta huoneisiin pääsee käveltyä ovesta sisään. Paikallista pariskuntaa, joka Long Housa pitää, mainostetttiin esitteessä ystävälliseksi, mutta mielestämme he vaikuttavat lähinnä ylimielisiltä, lähestulkoon epäkohteliailta. Ei siis kovin kiva fiilis olla täällä. NIIN: ja huoneissa on kyllä tuuletin, mutta sähköä alkaa saada vasta kuudelta illalla.


Kävimme uudelleen kyselemässä Scuba Junkersilta huonetta, mutta täyttä on. Samoin tämä paikka tulee huomisen jälkeen olemaan aivan täysi, eli meidän kolme on sullouduttava samaan huoneeseen... Tosin me emme aio jäädä tänne. Kävimme katsomassa ainoata löytämäämme luxus-resorttia ja päätimme yrittää pärjätä tämän yhden yön tässä ja mennä sitten kahdeksi seuraavaksi yöksi sinne.


---
Jatkan tämän kirjoitamista nyt illemmalla. Päivän mittaan jotenkin tähän majoitukseen on tottunut ja jopa ”kotiutunut” ja jos poika olisi terve niin tästä ei niin olisikaan kiire pois. Mutta rantaa tässä ei ole lainkaan ja puolikuntoisena ei ole ollenkaan hauska olla koko ajan kuumassa huoneessa tai paahtavalla julkisella rannalla toisella puolella saarta. Joten nyt tuntuu oikein hyvältä päätökseltä olla 2-3 yötä muualla. Jopa niin tylyiltä ja epäystävällisiltä alkuun tuntuneet majatalonpitäjät ovat osoittaneet paremman ja inhimillisemmän puolensa meille - joskaan vielä heitä ei voi millään muotoa kutsua ystävällisiksi, pyysi mies lisäämään.

Ilta on piementynyt, istun naputtelemassa konetta Long Housen yhteisessä osassa, (”ravintolasalissa” korjaa mies naurahtaen) jossa myös siis piakkoin saamme illallista. Lounas oli aivan kelvollinen joten samaa toivomme tästä ilalllisesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti