Viime yönä jokin metsähiiri kävi mellastamassa huoneessamme. Ruokapakkauksia oli ajattelemattomasti jätetty roskiin ja pöydille ja hiiru kävi tutkimassa niitä. Lähinnä näkyvimmät jäljet tuhot olivat miehen nuhaiset räkärätit, joista mehukkaimmat palat oli syöty, sekä muutamia vaatteita oli käyty maistelemassa. Hyvin pienet tuhot kaiken kaikkiaan.
Aamu alkoi retkellä luolille. Vuorossa olivat Wind Cawe ja Clearwater Cave. Venematkalla luolille pysähdyimme paikallisella kylällä, jossa naiset myivät telemiään käsitöitä ja varmaankin hankkivat siten perheelle lisätienestiä. Ostin muutamia käsintehtyjä rannekoruja kannatuksen vuoksi. Luolista ensimmäinen löydettiin aikoinaan kun joella kulkevat asukkaat huomasivat tietyssä kohtaa jokea tuulenvireen tulevan kallion suunnasta. Windcaven (eli tuuliluolan) suuaukolla ja sisällä tietyissä kohtaa kävikin tuulenvire. Ilma kiersi muinoin romahtaneen kattoon syntyneeen suuren aukon kautta ulos suuaukolle. Osa luolasta oli umpiperällä ja siellä ilma oli seisovan kosteaa. Luolassa oli kauniita muodostelmia stalagmiiteista ja stalagtiiteista, kivet olivat luunvalkoista materiaalia, jonka synnystä ei ole tietoa. Se saattaa sisältää jotain bakteeria ja osin se olikin kuin valkoista hometta. Siihen koskeminen oli ankarasti kiellettyä, joskin ehkä ennemmin kiven kuin meidän suojelemiseksi.
Clearwater Cave taas oli pitkä luola, josta pääsimme katsomaan pientä alkua. Muistaakseni siitä oli tutkittu 1,9 kilometriä. Näihin faktoihin ei välttämättä ole luottamista, mutta aion tarkistaa ne kirjasta myöhemmin ja korjata jos olen muistanut tai ymmärtänyt asioita väärin. Välillä oppaiden englantia on äärimmäisen vaikea ymmärtää. Luolastossa kulkee kaikkiaan kahdeksan eri maanalaista jokea, me näimme niistä yhden. Tämäkin luola oli vaikuttava kooltaan ja kivien muodoistaan. Monet luolan kivien muodoista ovat syntyneet kun luola on muinoin ollut suurta maanalaista jokea.
Iltapäivällä lähdimme omin päin kävelemään mieheni kanssa vesiputoukselle, pojan jäädessä lepäilemään huoneeseen. Vesiputous oli kolmen kilomtrin patikoinnin päässä, joka taas iltapäivän lämmössä ja valtavassa kosteudessa oli melkoinen reissu. Ei pelkkä trooppinen "ilman kosteus" tee ilmaa niin kosteaksi, vaan lisänä on sademetsän kerrostunut ja uskomattoman tiivis kasvillisuus, joka pidättää kosteuden maan tasalla lähes varjoisassa metsän siimeksessä lukemattomien lehtikerrostumien alla. Reitti oli hyvin merkitty mutta paikoin tarvoimme nilkan yli upottavassa mudassa ja se tiesi taas yksien jalkineiden menoa. Kyllähän kengät aina pestyä saa, mutta kun ne eivät kuiva! Pesin kaksi vuorokautta sitten erittäin ohuet juoksusukat ja ne ovat edelleen yhtä märät kuin ne kuivamaan laittaessani. Ulkoa löytyisi paahtavia aurinkoisia plänttejä jossa varmasti kuivaminen olisi toista luokkaa, mutta kun vesisateet saattavat tulla niin pian. Aamulla näimme eräätkin kengät kuivamassa ulkona auringossa, mutta kun niitä ei oltu kerätty talten iltapäivään mennessä, niin rankkasateet varmasti täyttivät ne hetkessä.
Päämäränä oleva vesiputous ryöppysi jokeen jyrkän kallionseinämän sisästä, saman kallion jossa mahtava Deer Cave on. Se oli melko vaatimaton putous, ilmeisesti pienen maanalaisen virran ulostuloaukko. Kävin uimassa joessa putouksen kohdalla, vesi oli ihanan virkistävää ja melko kirkasta. Pystysuora kallionseinämä yli sadan metrin korkeuteen ja trooppinen sademetsän joki rehevine kasvustoineen oli kuitnkin mieleenpainuva tausta virkistävälle uinnille.
Illalla olikin edessä ”iltavuoro” eli menimme oppaan johdolla tunnin kävelyretken pimeässä sademetsässä yön eläimiä katsoessa. Jo itse kävely öisessä sademetsässä oli elämys, vaikka emme mitään erityisiä eläimiä nähneetkään. Muutamia pikkuruisia sammakoita, suuria sirkkoja, isoja (hrrr) hämähäkkejä ja erilaisia valoa hohtavia hyönteisiä. Näimme myös valoa hohtavaa sienikasvustoa sekä muutamia hauskan näköisiä kasveja.
Jatkoin myöhemmin iltayöstä omaa ”yövuoroa” menemällä jonkin matkan päähän talostamme äänittämään sademetsän äänimaailmaa, joissa erilaiset hyönteiset ja sammakot pitivät konserttiaan, kuka reviiriään vahtien, kuka kumppania houkutellen. Minulla oli otsalamppu, mutta pyrin pitämään sen sammutttuna etten olisi häirinnyt eläimiä. Ajattelin että onko tämä totta, seisonko nyt oikeasti yksin pimeässä metsässä Borneon sademetsässä huumaavassa konsertissa lukemattomien erikoisten lajien ympäröimänä. Välillä tiedostin ne kaikki eläimet ympärilläni ja tunsin väreet selkäpiissä. Sytytin hetkeksi lampun ja tarkistin että vaikka metsä on täynnä ääniä, niin sillä hetkellä en halua nähdä niistä yhtäkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti