Teemme matkan perheen kera (3 aikuista) Borneoon toukokuussa 2011. Tässä matkamme tutuille tiedoksi - ja muille avuksi oman matkan suunnittelussa. Pyrin päivittämään tapahtumia reissun edetessä mahdollisimman usein. Netti ei välttämättä kuitenkaan toimi koko reissun ajan.

Lukuohje: Poimi tekstit luettelosta aikajärjestyksessä, vanhimmat alimpana (blogiarkisto) tai kiinnostavat tekstit sanahaun avulla (tunnisteet).

maanantai 2. toukokuuta 2011

Hong Kongin paikallisväriä

Yölento Hong Kongiin meni yllättävän nopeasti ja mukavasti. Jalkatilaa oli enemmän kuin lomalennoilla ja penkit ihan mukavat nukkua. Aamiaisen jälkeen laskeuduimme pilvien keskeltä meren ylle ja hetken näytti siltä että mereen tässä laskeudutaan, mutta löytyihän sinne pyörien alle kuitenkin kiitorataa. Hong Kongin kenttä on iso,
mutta selkeästi opastettu. Matkustimme sisäisellä junalla matkalaukkujen luo ja sieltä taas junalla keskustaan.

Hotellimme sijaitsee Hong Kongin pääsaarella. Keskusasemalta otimme taksin. Minulla oli hotellin nimi ja osoite lapulla valmiina, mutta ei se ollutkaan niinyksinkertaista. Taksinkuljettaja ei ilmeisesti osannut länsimaisia kirjaimia. Olin etupenkillä ja yritin kommunikoida radion välityksellä taksikeskukseen ja kun toistin hotelin nimeä paikalliseen "Virveen" viidettä kertaa sain hysterisen naurukohtauksen, joka ei parantanut asiaa vaan lausumiseni meni entistä omituisemmaksi taistellessani kuplivaa naurua vastaan. No, lopulta pääsimme kadun nimestä ymmärrykseen ja "Tin Wan street" löytyi, kuten myös hotellimme.

Olemme saaren osassa, joka on nimeltään Aberdeen. Näimme koko illan aikana yhdet läsnsimaiset kasvot, tuntui ylelliseltä olla niin kaukana turistialueelta! Lähdimme etsimään ravintolaa ja kulkeuduimme oivaan kiinalaiseen ravintolaan. Yllätykseksemme ruokalistaa ei löytynyt englanniksi, mutta saimme tilattua, keittoa, kanaa, paistettua riisiä ja nautaa. Saimme kupilliset jasmiiniteetä. Hetken päästä tarjoilija toi muovipussissa isoja eläviä merirapuja ja nyökkäilimme hämmentyneen innostuneena. Ilmeisesti "soup" olisikin "Shrimp" tai jotain vastaavaa.

Sovittelimme puikkoja käsiimme, mutta tarjoilija toi meille haarukat ja veitset ja opasti vielä rapujen kuorinnan. Siihen tulista chilikastiketta ja soijaa, ah! Saimme siis neljä isoa pääruokaa: juuri kypsennetyt isot meriravut, paistettua riisiä niinikään ravuilla, lihalla ja vihanneksilla höystettynä, kanaa vihanneksilla (jonkinlaista parsan oloista, mutta kuitenkin ehkä jotain salaattikasvia rapsakaksi keitettynä) ja nautaa, sipulia ja riisikakkua. Jälkiruuaksi tuli melonisiivuja ja marjahyytelöä (olisiko ollut goji-marjoja?). Oluen ja kokiksen kanssa lasku oli noin 50e.

Kävimme vielä paikallisessa ostoskeskuksessa, jossa sorruin unelmankvyisiin lenkkarin tapaisiin kenkiin. Myyjä oli herttainen pikkuruinen vanha rouva, joka oli hyvin kiinnostunut meistä ja Suomesta. Ilmiselvästi ostari on enemmän paikallinen ostospaikka ja turistit ovat harvinaisia. Rouva pyysi meidän kolikkoamme ja olisi vaihtanu Pasin taskun pohjalta löytämän 50-senttisen, mutta kerroin että se on matkamuisto hänelle. Hän kertoi kuljettavansa sitä lompakossaan muistona. Lähtiessämme hän tuli vielä halaamaan minua ja pyysi Ottoa erityisesti tulemaan katsomaan häntä kun seuraavan kerran tulee tänne. Pasin mielestä kaiken kukkuraksi rouva oli vasinaisesti viereisen kaupan myyjä! Lähdimme erityisen hyvillä mielin kengät kassissa takaisin hotellille muutaman kulmauksen taakse. Täällä kirjoittelen blogia, 18. kerroksessa. Ulkona välkkyvät tuhannet valot ja loputon aasialaisten ihmisten virta kulkee kadulla, kosteassa 29 asteen lämmössä.

1 kommentti:

  1. Kuulostaapa mahtavalle! Nauttikaa aidosta kiinalaisesta ruuasta, se on varmasti eri luokkaa kuin mitä suomalaisista kiinalaisista saa.
    Täällä on muuten noin 2 astetta lämmintä ja räntäistä eli on palattu tavalliseen Suomen kevätsäähän.

    Kata

    VastaaPoista