Teemme matkan perheen kera (3 aikuista) Borneoon toukokuussa 2011. Tässä matkamme tutuille tiedoksi - ja muille avuksi oman matkan suunnittelussa. Pyrin päivittämään tapahtumia reissun edetessä mahdollisimman usein. Netti ei välttämättä kuitenkaan toimi koko reissun ajan.

Lukuohje: Poimi tekstit luettelosta aikajärjestyksessä, vanhimmat alimpana (blogiarkisto) tai kiinnostavat tekstit sanahaun avulla (tunnisteet).

tiistai 17. toukokuuta 2011

Mt Kinabalun vuoristossa

Aluksi matkavinkkejä ja muita faktoja. (Edelleen painotan että kirjoittamissani faktoissa voi olla jotain virheitä, koska käännän ne englanninkielestä oppaan kertomana ja kirjoitan ne illalla tänne ulkomuistista miehen avustaessa.) Olimme etukäteen tilanneet retken Kinabalu National Parkiin, aivan majesteetillisen Mount Kinabalun juurelle. Käytimme Diethelm nimistä matkatoimistoa, jolta olen saanut sekä netin kautta että täällä erinomaista palvelua.

Olemme kahden tunnin bussimatkan päässä meren rannalta Kota Kinabalusta. Huristelimme noin 90 km vuoristoista tietä serpentiinikiharoin kohti saaren keskustaa ja hups, kohosimme 1500 metrin korkeuteen meren pinnasta. Itse Mount Kinabaluhan huippu on merestä noin 4100 metriä korkealla, ollen Kakkois-Aasian korkein kohta. Se syntyi 2 miljoonaa vuotta sitten ja on nuorimpia ei-vulkaanisia huippuja, mannerlaattojen yhteentörmäyksestä aikanaan tänne kohonneet. Ja vuori jatkaa edelleen kasvamistaan, huimat 5 mm vuodessa. Laskujeni mukaan tällä vauhdilla miljoonan vuoden kuluttua huippu olisi noin 9100 metriä korkea.


Monet tänne tulijat kiipeävät vuorelle. Kiipeäminen ei itsessään tavitse mitään vuorikiipeilytaitoja, mutta rankka se on. Olen kuullut tai lukenut jonkun maratoonarin sanoneen että hän piti sitä rankempana kuin maratonia. Sen matkan varmasti kuitenkin normaali terve ihminen selvittää, mutta treenata täytyy, koska kiipeminen vaatii jalkalihaksilta voimaa. Meillä oli alun perin tarkoitus kiivetä huipulle. Ensimmäisenä päivänä tapahtuu kuljetus lähtöpaikalle ja sieltä kiivetään reiluun kolmeen tuhanteen metriin (n. 6 km matka). Siellä on perusleiri jossa yövytään. Kahden aikaan yöllä on herätys ja alkaa lopputaival täydessä pimeyddessä. Lämpötila voi olla nollassa. Huippu saavutetaan kuuden aikaan aamulla ja on kuulemma unohtumaton kokemus nähdä auringon nousu huipun laelta. Sen jälkeen alkaa alastulo, joka joiltain voi kestää kymmenisenkin tuntia. Vime hetkillä muutimme suunnittelemamme vuorikiipeilyretken tähän kahden päivän retkeen ”low mounain levelillä” samoissa maisemissa ja huomenna vielä alempana, 800 metrin tietämillä. Syynä retken vaihtoon oli yksinkertaisesti edeltävän jalkatreenin riittämättömyys. Tällä hetkellä kädet ristissä kiitän sitä, että vaihdoin suunnitelmaa. Olemme nimittäin joka iikka eri tavoin joko puolikuntoisia tai puolirampoja, vaikka terveinä tänne lähdettiin :-) Kiipeilyreissu tulee maksaa varaushetkellä eikä rahoja saa takaisin mistään syystä.

Meidät haettiin aamulla Rainforest Lodgelta ja yllättäen saimme taas privaattireissun! Minibussissa on mukavasti tilaa meille ja rinkoille, on oma autonkuljettaja ja oma opas. Kävimme muutamalla kävelyllä luonnonpuiston maisemissa. Metsä on luonnollisesti hyvin erilainen täällä kuin Mulussa, koska olemme ylhäällä viileämmässä ja kuivemmassa ilmastossa. Ilmasto on täälläkin vuoden ympäri samanlainen, lämpötila vaihtelee 19-27 asteen välissä eli on aikalailla kuin Suomen kesä parhaimmillaan. Ilma ei siis ole kovin kosteaa, vaikka ei yhtä kuivaakaan kuin Suomessa. Kasvilajisto on täällä Borneon runsain, koska täällä on sekä trooppisia sademetsän lajeja että enemmän vuoristoisen seudun lajeja. Näimme patikointireissuilla lintutieteilijöitä pystyttämässä lintujen pyydystämistä ja tutkimista varten verkkoja, näimme piilottuja kameroita niinikään lintujen tutkimiseksi (kävimme vilkuttamassa yhteen kameraan, heh) sekä merkkejä siitä, että tietyt alueet olivat kasvitieteilijöiden erityisen syynin alla.

Kerran vielä ylistän paikallisoppaan antia. Se on aivan korvaamaton ja laajentaa paitsi tietämystä niin myös saa käsittämään ja ymmärtämään sen mitä näkee. Opas on kertonut meille paljon faktoja paikallisväestön elämästä ja ajatuksista, olemme bonganneet lintuja ja katsoneet kirjasta niiden nimiä. Olemme kuulleet lukemattomia kertomuksia eri kasveista ja siitä miten maaseudun ihmiset edelleen kasveja käyttävät. Niitä käytetään hyvin paljon sekä ravinnoksi että lääkkinnällisiin tarkoituksiin. Maistelimme muutamia marjoja ja kasveja, haistelimme eri lajeja ja jopa poltimme yhtä. (SIIS huom: emme kuten tupakkaa vaan kuin kynttilää!) Sen marjan sisällä on paljon helposti palavaa öljyä ja kun opas puristi tätä jokseenkin ruusunmarjan kokoista marjaa, sieltä tuli öljyä jonka hän sytytti palamaan. Marja paloi kuin kynttilä ja sen nimikin oli jokseenkin ”kerosiinimarja” - ja siltä se tuoksuikin. Paikalliset keräävät edelleen marjoja, liiskaavat niitä kivien ja puiden avulla ja ottavat öljyn talteen ja polttavat sitä öljylampuissa. Kätevää!

(kuvassa "naurava orkidea")
Täällä on erityinen kasvitieteellinen puutarha, valtava alue jonne on koottu alueen kasvistoa. Ne on tuotu ympäri puistoa ja istutettu uudelleen puutarhaan. Tarkoituksena on säästää suurin osa luonnonpuistosta ihmisen ulottumattomille, luonnontilaisena. Puutarhan avulla näkee silti harvinaisemmatkin lajit, jotka ehkä tuhoutuisivat metsässä jos kävijät laumoittain kävisivät niitä keskellä metsää käpistelemässä. Kukkivia kukkia täällä on myös paljon, mm. lukemattomia orkidealajeja (yhetensä 350 eri lajia???) sekö Rhododendroneita. Monet puutarhan lajeista oli merkitty punapohjaisella lajikyltillä, joka tarkoittaa, että kasvia ei tavata mistään muualta päin maailmaa.

Majoitumme Kinabalu Pine resortissa nämä retken kaksi yötä. Resortti sijaitsee Kundasangissa, pienessä maalaiskaupungissa erään Mt Kinabalun alueen kukkuloista. Korkeuserot ovat täälläkin suuret ja mäet jyrkkiä. Patikoimme kolmisen tuntia kaikkineen ja pääsimme erinomaisesti kiipeämisen tunnelmaan tälläkin tavoin. Resortti on tilava, tasokas ja kaikin puolin mukava, nimensä veroisesti aivan täynnä mitä erilaisempia mäntyjä. Monet näistä lajeista ovat istutettuja ja hyvin erikoisia. Täällä pienissä ”vuoristotaloissa” aina neljä huoneistoa kussakin, taloja on kukkulan rinteillä tositakymmentä, mukavan väljästi sijoiteltuna ja nämä sulautuvat hyvin maiseemaan. Alueen ulkoisiin puitteisiin on nähty vaivaa. Ruoka on oikein hyvää ja käymme kohtapuoliin varhaisille yöunille, koska huomenna on taas täysi päivä edessä. Ukkonen jyrisee ja sade piiskaa vuorten rinteitä - saamme osamme vuotuisesta viiden metrin (5 m!) sademäärästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti