Mamutik!

Mamutik!
Lähdimme aamusella hotellin kyydillä KK:n keskustan toisella laitamalla olevalle Jesselton Pointille. Se on KK:n päälaituri ja sitä kautta on pääsy Tunku Abdul Rahman National Park'iin, joka on varsinaisesti saariryhmä. Lähdimme Jettyn kyydissä pyyhltämään kohti Mamutik nimistä pientä saarta. Saari on matkanjärjestäjien tekemien retkien pysähdyspaikka, kuin myös tällaisten satunnaisten matkaajien kuten me. Saarella on kahvila, wc-tilat ja leirintäpaikka (jota emme kyllä nähneet tai sitten siellä ei telttaillut kukaan juuri nyt). Saari on pieni, siinä on yksi varsinainen hiekkaranta, muuten saaren keskiosa on hyvin korkeaa läpitunkematonta viidakkoa. Sinne oli tehty 385 m pitkä polku, joka suunnilleen kiersikin koko saaren ympäri, ei rantoja pitkin vaan korkealla. Polulla ei oltu varmaan hetkeen kävelty koska yhytimme sieltä puolisen metriä pitkän varaanin näköisen liskon, joka hiippaili hissukseen metsän uumeniin pois polulta. Eräässä kaatuneessa puunrungon kolossa oli joku suuri rapu (???) piilossa, muita eksoottisia eläimiä emme kohdanneetkaan.

Rannan tuntumassa korallit olivat aika vähissä ja nekin vähät kuolleen näköisiä, mutta värikkäitä kaloja sen sijaan oli paljonkin. Lepäilimme rannan tuntumassa, kävimme välillä snorklaamassa tai uimassa ja vietimme mukavaa rantapäivää. Saari oli mukava, hyvin saman tapainen kuin Thaimaan pienet saaret. Ehkä vähän vähemmään kansoitettu kuitenkin.

KK:n palattuamme kävimme vähän shoppailemassa (taas oli juuri avattu ja osin vielä tyhjänä, suuri 9 -kerroksinen ostoskeskus), ostin uuden snorkkelin ja pojalle löytyi vedenalaiskotelo kameralle. Snorkkeli oli kaiketi Suomen hinnoissa, kotelo reilu puolet Suomen hinnoista. Dinnerin nautimme Thai-ravintolassa. Köröttelimme taas paikallisbussiin ahtautuneena hotellille Tanjung Aruun pakkaamaan taas kerran rinkat huomista matkaa varten.