Hotellimme on Tanjung Arun kylässä, lentokentän lähellä noin 5 kilometrin päässä KK:n (Kota Kinabalun) keskustasta. Kylä on pikkuruinen alueeltaan, muutamia kortteleita suuntaansa, mutta suomalaiseen kylään verrattuna aivan erilainen rakenteltaan. Jos tämä paikka olisi Suomessa, täällä olisi pientaloja ja enintään yksi kuolemaa tekevä kyläkauppa, kylmäasema ja jokin pienteollisuusyritys, ehkäpä saha. Täällä kivitalokortteleissa koko maan tason kerros on taloista varattu jonkinlaiselle yritystoiminnalle. On jokunen hotelli tämän lisäksi, muutamia pieniä kaikkea myyviä supermarketteja, sekatavarakauppoja, kaksi kiinalaista ravintolaa, useita suuria paikallisia kahviloita, ”reflexologeja” josta saa kosmetologi- ja hierontapalveluja, pyöräliike, posti, akvaariokalakauppa jne jne jne. Ilmeisesti ihmiset asuvat näiden liikkeiden yllä, talot kun ovat noin kaksikerroksisia. Taas tulee mieleen, että mistä kaikki toimeentulon tuovat asiakkaat tulevat? Kaikki käyvät toistensa asiakkaina? Turisteja täällä ei näy kovinkaan paljon eikä länsimaisia tällä hetkellä muita kuin me.
28:n huoneen hotellissamme on aasialaiseen tapaan henkilökuntaa riittävästi. Käväisin iltapäivällä receptionissa ja siinä taisi pörrätä ainakin kuusi henkilöä, vaikka liekö asiakkaitakaan kovin paljon enempää. Hotelli on varmasti Kota Kinabaluun saapuvien ja pian muualle jatkavien suosiossa, onhan tämä niitä harvoja kenttiä jonne muualta Aasiasta saavutaan ja jatketaan lukemattomille saaren eri kolkille paikallisin siivin. Hotellin henkilökunta on äärimmäisen ystävällistä – kuten kaikki muutkin maassa kohtaamamme ihmiset.
Iltapäivällä lähdimme Kota Kinabalun keskustaan paikallisbussilla. Se oli noin 10-paikkainen pieni kapistus, johon sullouduimme pikkuruisten malesialaisten viereen isoine luinemme. Huomasi kyllä selvästi minkä kaliiperin ihmisille bussi on suunniteltu. KK:n keskusta ei ollut aivan pieni. Siellä oli useita suuria monikerroksisia ostoskeskuksia ja kartan mukaan kaksi kpoliisiasemaakin. Kävimme syömässä rannalla sijaitsevassa Aussi-ravintolassa (älkää kysykö miksi) ja huomasimme että ainakin siellä ruoka oli Suomen hinnoissa. Kahlasimme läpi myös muutaman ostoskeskuksen, mutta lähdimme takaisin bussiasemalle auringon laskiessa. Melkein heti bussiasemalle saapuessamme meiltä tuli joku kysymään minne haluamme mennä ja ohjasi meidät oikeaan bussiin.
Ihan mukava päivä, seutu ei meitä ole sinänsä sykähdyttänyt mitenkään erityisesti, vaikka ei tässä mitään erityistä vikaakaan ole. Tietää kuitenkin ettei tässä kaupungissa haluaisi koko lomaansa viettää. Ei ole mitenkään erityinen pikkukaupunki, näin ensi näkemältä. No, siihen osasin varautua muiden matkakertomusten perusteella. Meri ja luonto ovat kuitenkin matkan päässä – ainakin sellainen meri ja sellainen luonto jota on tullut Borneolta etsimään.
Kukkaistutuksia ja puutarhoja hoidetaan täällä yhtä antaumukslla kuin Thaimaassakin, ei ole puistoa ilman että joku sitä jollain tapaa rapsuttaa: haravoi, (tai lehtipuhaltaa), leikkaa nurmea tai hoitaa kukkivia kukkia. Kukat ovat todella kauniita ja eksoottisia. Täällä on törmännyt jo puutarhakasvejakin katsellessa aivan uudenlaisiin lajeihin. Huomiseksi olemmekin jo suunnitelleeet ohjelmaa, tämä oli hyvä kevyt välipäivä Hong Kongin suurkaupungin hulinan ja lentomatkustuksen jälkeen. Peti kutsuu aikaisin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti