Teemme matkan perheen kera (3 aikuista) Borneoon toukokuussa 2011. Tässä matkamme tutuille tiedoksi - ja muille avuksi oman matkan suunnittelussa. Pyrin päivittämään tapahtumia reissun edetessä mahdollisimman usein. Netti ei välttämättä kuitenkaan toimi koko reissun ajan.

Lukuohje: Poimi tekstit luettelosta aikajärjestyksessä, vanhimmat alimpana (blogiarkisto) tai kiinnostavat tekstit sanahaun avulla (tunnisteet).

perjantai 20. toukokuuta 2011

Sapi

Lähdimme (kuten perjantaina 6.5) veneellä Tunku Abdul Rahman National Park'iin, lähelle Mamutik saarta. Tällä kertaa oli kohteena Sapi, joka on aivan suuren Manukan saaren vieressä oleva Mamutikiakin pienempi saari. Sapi ja Manukan ovet yhteydessä toisiinsa hiekkasärkällä laskuveden aikaan. Sapi oli valtavan korkea saari keskiosistaan ja suurelta osalta saaren rannat olivat äkkijyrkkää lohkareista kalliota joka päätyi yhtä kiviseen mereen. Sapilta löytyi kuitenkin yksi isompi ja pari pikkuruista hiekkarantaa. Snorklausta ajatellen saari ei ole niitä parhaimpia, emmekä ottaneet edes varusteita mukaan. Alkuun kiersimme saaren kaksi patikointireittiä. Ajattelimme etsiä rauhaisan hiekkarannan. On mahdoton ajatella että patikoimme yli tunnin pienen saaren ympäri, mutta niin vain kävi. Olimme taas kerran tilanteessa, jossa kiipeilimme valtavia korkeuseroja paahtavan päiväntasaajan auringon alla, keskipäivän armottomina tunteina. Mutta tulihan taas sekin koettua. Saarella oli sekä pikkulintuja että jotain kyyhkysen kokoisia tummia lintuja, jotka kuopsuttelivat kuin kanat hiekka pöllyten rantapusikoissa.

Rannan tuntumassa oli kymmenkunta toistametristä Varanus Salvator liskoa, jotka vaappuvin askelin ja pitkän lipovan kielen avulla ilmaa haistellen kiersivät ateriapaikkoja. (Sapilla on kahvila ja kioski, mutta se on myös joidenkin matkanjärjestäjien päiväretkipaikka ja siellä on heidän kattaiaan buffet-lounaspaikkoja retkeläisille.) Seurasimme huvittuneina miten erään ruokapaikan vierusta oli aidattu verkolla aina alkavaan ylämäkeen asti, mutta liskot kiersivät jonossa aidan ja tulivat henkilökunnan kiusaksi nuuhkimaan pöytien luokse. Liskoilla on valtavat kynnet koska ne näennäisestä kömpelyydestänsä ja suuresta koostaan huolimatta kiipeilevät puissa. Ne myös uivat ja tietenkin elävät maalla. Henkilökunta hätisteli niitä tuolien avulla pois, en tiedä olisivatko ne piiskamaisella hännällään voineet sivaltaa jaloille vai mikä niiden puolustuskeino ihmistä vastaan on ollut.

Patikoinnista täysin hiestä kastuneena menimme uimaan turkoosiin mereen, jossa on uskomattoman kirkas vesi. On vaikea arvioida syvyyksiä kun pohja vaan näkyy ja näkyy. Onneksi Sapin rannat olivat puhtaat ja hiekkarannat roskattomat, vaikka ihmisiä oli melko paljon. Toivottavasti maksamamme luonnonpuiston sisäänpääsymaksut menisivät ainakin osaksi rantojeen puhtaanapitoon. Pidimme Sapista enemmän kuin Mamutikista.

Eurooppalaisen (tai länsimaisen) näköisiä turisteja on ylipäätään Borneolla melko vähän, suuri osa turisteista on aasialaisia. Malesialaiset itse matkailevat paljon kotimaassaan. Täällä on myös paljon kiinalaisia (toki myös asukkainakin) ja varsinkin japanilaisia turisteja. On sellainen aavistus (mutu-tuntuma), että pahimmat roskaajat eivät löydy täältä katsoen kaukaisista maista.

Kaupungilla kävellessä tai ostoskeskuksissa kierrellessä on usein tilanteessa että muita länsimaisia ihmisiä ei näy. Meitä tuijotetaan jonkin verran, mikä tuntuu oudolta, koska yleensä lomamatkoilla on käynyt paikoissa, jossa eurooppalaiset paljon lomailevat. Borneo on vielä siinä mielessä monelle tuntematon kolkka, ehkäpä sijaintinsa ja jonkinlaisen rosoisuutensa vuoksi. Seuramatkoja ei vielä tehdä, räätälöityjä matkoja kylläkin. Täällä matkaajat tulevat käymään maassa ja sulautuvat ja pärjäävät täällä kuka huonommin, kuka paremmin, mutta näitä paikkoja ei ole tehty ja valmisteltu meitä varten – jos ymmärrät mitä tarkoitan. Turismia on, mutta kaikki ei pyöri sen ympärillä. Pääsääntöisesti täällä ollaan erittäin ystävällisiä, myös silloin kuin ei yritetä hyötyä turistista. Siis jonkinlaista vilpittömyyttä tai epä-kaupallista kontaktia ja suhtautumista olemme tavanneet usein. Se aina erityisesti koskettaa, yllättää ja tuntuu hyvältä.

Tässä kappaleessa tulee paljon asiaa kengistä, joten voit hypätä yli jos asia ei kiinnosta.
Jos käyt Malesiassa (pätee varmaan muuallakin kuin Borneossa) ja jos ostat täältä vain yhden asian, osta kumikengät. Kumikengillä tarkoitan Mulussa käyttämiäni täysmustia ”rubber shoes” kenkiä, jotka ovat pelkkää kumia. Niissä on mustat nauhat ja pohjissa jalkapallokenkien tapaan nappulat.

Niiden pohjat ovat hyvin taipuisat, joten pitkiä vaelluksia sileällä polulla ei kannata tehdä, mutta ne ovat oivalliset luolissa, kiipeillessä, joessa kävellessä, kallioilla, vedessä jne. Niiden pohjien pitävyys on ollut huippuluokkaa ja ne ovat hyvin mukavat jaloissa. Olen pitänyt niissä hyvin ohutta ja tiukkaa juoksusukkaa. Tietenkään ne eivät hengitä yhtään kumpaankaan suuntaan. Gore-tex kengillä ei täällä oikein tee mitään. Ne joka tapauksessa hiostavat ja mudassa menevät pahemman kerran likaiseksi ja niitä saa kuurata puhtaaksi mudasta ja mudan hajusta kauan. Ja kun ne kerran hörppäävät vettä (jota ne tekevät joka tapauksessa) niin ne ovat märät päiväkausia. Ottaisin tänne vaeltamiseen ja patikoimiseen kangaspintaiset kevyet ei-gore-tex kengät ja rubber shoes -kumikengät normaalien kaupunkisandaalien lisäksi. Kävin tänään ostamassa tuliaisiksi vielä yhdet kumikengät, hintaa niillä oli kiinalaiskorttelin myyntikojussa 2 euroa. Sen maksoin ihan tinkimättä. Ainoa haittapuoli monelle on se, että suurin numero on 42. Koot ovat tilavia ja itse otin normaalia kokoani yhtä pienemmät kengät.

Jaa, eiköhän ole aika siirtyä parvekkeelle (kuvassa) ottamaan viimeisen illan kunniaksi hömpsyt lähimarketista ostettua paikallista arrakkia.

2 kommenttia:

  1. Sattumalta törmäsin tähän blogiin. Omin silmin todistettu kun tuollainen varaani läimäytti sen kanssa poseeramaan yrittänyttä korealaisturistia kylkeen. Eli kyllä ne sivaltaa.

    VastaaPoista
  2. Joo, vähän krokotiilimaisiltahan ne näyttivät ja varmaan pitkällä hännällä tällainen puolustus-ominaisuus on, hyvä niin. Saavat olla ihmisiltä ehkä sitten rauhassa.

    VastaaPoista