Teemme matkan perheen kera (3 aikuista) Borneoon toukokuussa 2011. Tässä matkamme tutuille tiedoksi - ja muille avuksi oman matkan suunnittelussa. Pyrin päivittämään tapahtumia reissun edetessä mahdollisimman usein. Netti ei välttämättä kuitenkaan toimi koko reissun ajan.

Lukuohje: Poimi tekstit luettelosta aikajärjestyksessä, vanhimmat alimpana (blogiarkisto) tai kiinnostavat tekstit sanahaun avulla (tunnisteet).

maanantai 16. toukokuuta 2011

Matkan tekoa ja miettitä

Maanantai-aamun meri oli aivan toista kuin turkoosin ja syvänsinisen värin vaihtelut aikaisempina päivinä. Veden pinta oli lyijynharmaalla pienellä aallokolla, joka kasvoi vähitellen ja ulompana merellä oli jo valkopäiset aallonharjat. Merimatka oli siis hyvin kuoppainen, mutta onneksi meillä oli katettu vene jossa oli seinät joten emme kastuneet vaikka roiskevesi pärskysi veneen yli. Vähän väliä satoi vähän, mutta ei onneksi kaatamalla.

Saavuimme Sempornaan, josta hotellikyyti vei meidät edelleen Tawaun keskustaan. Minulla oli asiaa apteekkiin, joten menimme sen kautta lentoasemalle. Meille sattui puheliasa taksikusi, joka intoutui kertomaan kaikenlaista pienten kysymyusten johdattelemana. Yksi matkan helmikohtia on päästä keskustelemaan taksikuskien kanssa, jotka usein edustavat tavallisia kansalaisia ja siten kertovat asioita keskivertokansalaisen näkökulmasta.

Surin matkalla Sempornasta Tawauun sitä, että kaikki metsä oli kaadettu ja tilalle oli istutettu palmuja. Sadan kilometrin matkalla joka suuntaan silmän kantamattomiin palmuja. Pieniä, tukevavartisia palmuja, nuoria taimia tai jo kypsempää puuta. Mitä tapahtuukaan ilmastolle, kun sademetsä on kaadettu? Ei voi olla vaikuttamatta ilmastoon jos valtavan maan sademetsästä on 90 % kaadettu ja tilalla on kuivia palmunrunkoja. Miksi näin sitten tehdään? No syy on tietenkin polttoaineisiin käytettävässä palmuöljyssä. Joka kerta kun sitä tankkaa, kaatuu taas pala sademetsää.

Jos ymmärsin kuljettajan puheet oikein: palmuplantaasi alkaa tuottaa omistajalleen rahaa viiden vuoden kuluttua, ja sen jälkeen 10 eekkerin (= 4 ha) kokoinen plantaasi tuottaa 7000-10 000 ringittiä kuukaudessa eli kahden tuhannen euron molemmin puolin. (!!!) Sillä elättää täällä jo ison perheen ja kuljettajan äänensävystä päätellen erittäin hyvin. Täällä väki ei kuulemma muuta maalta kaupunkiin vaan kaupungista maalle. Jos onnistuu hankkimaan maapalan niin pistää sademetsän sileäksi ja kasvattaa tilalle palmuja. Ymmärrettävää toimeentulon hankkimista. Kukapa ei haikailisi parempaa elintasoa tai helppoa rahaa. Tämän päivän aikana olen alkanut vihata palmuja, jotka aikaisemmin ovat edustaneet etelän eksotiikkaa... Kun hakkuu kovapuun saamiseksi länsimaiden puutarhakalusteisiin on vähentynyt, sademetsän työntäminen tankkin jatkaa tuhoaan. Sademetsiä on joskus kutsuttu maapallon keuhkoiksi. Keuhkot ovat pian näivettyneet pahaisiksi laikuiksi.

No, se ekologisesta paatoksesta. (Ekologiaa ehkä kannattaa kuitenkin ajatella kaksi kertaa, vaikka asialla on aina monta puolta, eikä ehkä mikään vaihtoehto ole hyvä. On vain huonoja tai vielä huonompia vaihtoehtoja.)

Saavuimme KK:n keskustahotelliin, joka on melkein pauhaavan musiikkibaarin yllä. Poika tuossa manaili kun emme menneet samaan hotelliin kuin tänne tullessa. Mistä näistä etukäeteen tietää. Pauhaava musiikki vai kivikova sänky? Huokaus. Eiköhän tässä unta saa vaikka korvatulpat korvissa. Onneksi musiikki loppui yhdeltä.

Tässä kappaleessa KK matkavinkkejä, voit hypätä halutessasi yli. Kota Kinabaluun saapuessa: osta saapuvien lentojen hallista taksilipuke. Myyntitiski on selkeästi merkitty, ulos mennessä hallin oikealla puolella. Kerro minne majoitukseen olet menossa ja se tulostuu suoraan taksilipukkeeseen. Hinta on kiinteä eli tinkiä ei tarvitse (meillä oli keskustaan MYR 30). Taksit löytyvät ulo-ovista vasempaan kävellessä. Normaaliin tapaan jonon ensimmäinen auto. Minulle sanottiin ettei bussiliikennettä keskustaan ole. Ensiarvo Rainforest Lodgesta: ilman musiikkia sangen kelvollinen, perhehuone MYR 133/huone/yö + aamiaset kaikille. Saimme jonkun pienen alennuksen kun lupauduimme syömään yhen aterian hotellin Thaimaalaisessa ravintolassa. Se kävi meille hyvin, ei tarvinnut lähteä kauemmas ruokapaikan hakuun. Ihan ok ruoka.

2 kommenttia:

  1. Heipä hei, näitä on tosi mielenkiintoista lukea,
    mutta kun täällä kotimaassa ei mitään erikoista tapahdu. Paitsi kiekkoilijat voittivat maailmanmestaruuden, loppupelissä Suomi jaRuotsi
    vastakkain, oli kuulemma jännä. Hallitusta ei vielä ole saatu kasaan, mutta siitä ehditte lukea
    kotimaassa ihan tarpeeksi.Tässä jorinassa ei ole päätä eikä häntää mutta kaikki on kuitenkin hyvin.
    Kotiin teitä jo odotetaan. Äiti.

    VastaaPoista
  2. Hehee, sä olet hassu. Keritään kuulla uutiset palattuakin, sitäpaitsi netti toimii myös tähän suuntaan: miesporukka käy lähes joka päivä kännyköillään netissä samoilla sivuilla kuin kotonakin ollessa. (Ja meille on kuulemma otttu loppuottelu talteen!) Lähinnä sitä aluksi ajoin takaa, että herääkö mun jorinoista jotain kysymyksiä tai kummastuksia joihin täältä käsin voisi vielä etsiä vastauksia tms.

    Hyvä kun kaikki on hyvin siellä, samoin on täällä!

    VastaaPoista