Avara Luonto osa II: Eedenin puutarha

Nyt kävi niin todella ikävästi, että mies sairastui. Hänellä oli flunssaa useampana päivänä ja nyt pukkasi yöksi kuumeen ja raskain mielin oli jätettävä hänet toipumaan huoneeseen. Minä ja poika lähdimme retkelle nimeltä ”Garden of Eden Valley and River walk”. Luvassa oli vaativampi retki, mutta ei mitään tietoa että mikä vaativuuden tuo. Aloitimme kävelemällä 3 km matkan Deer Cave'n luo. Deer cave on valtava, Kaakkois-Aasian suurin yleisölle avoin oleva luola. Kävelimme sen läpi laudoista tehtyä tietä pitkin.

Sen jälkeen poikkesimme turvalliselta polulta ja aloitimme luolan toiseen päähän kiipeamisen pitkin kallioita. Tämä itsessän jo oli haastavaa, mutta vielä haastavammaksi sen teki se, että luola oli kolmen miljoonan lepakon koti. Mitä se taas tarkoittaa? No, lepakon ”guanoa” oli myös kallioilla, osin tiukkaan tallattuna ruskeana maattona, osin pehmeänä upottavana kerroksena, joskus taas veden kanssa liukkaana iljanteena kallion nypyillä. Koska emme olleet osanneet ottaa hanskoja käteen, oli sananmukaisesti iskettävä kätensä paskaan. Otsalamppujen valossa kiipeilimme pitkin liukkaita ja osin jyrkkiä kallioita ja kiviä. Päästyämme ulos Deer Cave'n toisesta suuaukosta pääsimme Garden of Edeniin. Varsinaisesti Deer Cave ja Green Cave olivat muinoin yhtä, kunnes keskiosan katto romahti ja muodosti tämän Eedenin puutarhan keskelle luolia. Kahlasimme tämän jälkeen pitkin jokea, jossa oli vuolas virta, mutta onneksi vedenpinta oli polvessa tai sen alle.

Tässä vaiheessa on syytä mainostaa jalkineita. Sandaaleissa retkelle ei ollut mitään asiaa, vaan jalassa tuli olla joko vaelluskengät tai kumikengät. Pusiton kaupasta sai ostaa kenkiä (3e/pari), jotka päihittivät mennen tullen sataa kertaa enemmän maksavat vaelluskengät tässä tarkoituksessa. Kumikengissä oli jalkapallokenkien kaltaiset nappulat pohjassa ja pohjat olivat hyvin taipuisat. Nappulat ja kumi materiaalina olivat todella pitävät. Näillä kengillä menijät eivät liukastelleet tai kaatuilleet, kuten kävi vaelluskengillä menijöille.

Matkamme jatkui siis vuoroin jokea pitkin, vuoroin sademetsässä. Joen jälkeen alkoi kiipeäminen, jonka aikana meitä riemastutti paitsi jyrkkä ja osin savinen liukas rinne, myös meidän tuloamme kieli pitkällä odottavat iilimadot. Iilimadot olivat noin 3-4cm pitkiä ja pari milliä paksuja. Ne olivat aluskasvillisuudessa ja liikkuivat meikäläisten mittarimatojen tapaan. Kun ne tunsivat lähestyvän eläimen/ihmisn, ne kohottautuivat vartensa varaan ja tarrasivat vahvoilla leuoillaan jalkohimme. Ne olivat hyvin aggressiivisen oloisia, menivät vikkelästi sukkia pitkin kenkiin tai löysivät lahkeen alta maukkaan ruokailupaikan. Mato jätti ihoon Y:n mallisen reiän ja pisto tuntui hyttysen/paarman pistolta. Niitä sai todella vetää ja kiskoa irti jalasta, niin tiukasti ne olivat siihen ruokailemaan asettuneet.

Saavuimme lopulta puolen päivän aikaan jo melko uupuneina vesiputouksille, jossa tuli kristallinkirkas vesi ryöppynä alas kallioilta. Vesi putouksen alla muodosti suuren altaan ennen muuttumistaan koskeksi. Tässä luonnon kylpylä-altaassa kävimme uimassa raikkaassa vuorilta putoavassa vedessä. Koskesta hyppi altaalle kaloja kuin meikäläiset lohet ikään. Söimme repuissa kantamamme lounaan ja lepäsimme, koska sama reitti oli edessä toisen suuntaan: jyrkkä rinne ja iilimadot, joessa kävely ja lepakonkakan liukastamat kallioiset kiipeämiset. Eräs retkeläinen pyllähti jokeen muutaman kerran, pystyssä pysyminen ei olut ihan helppoa ja virta oli paikoi todella voimakas. Retkeä ei järjestetäkään rankkasateiden jälkeen, koska vähänkään korkeampana vdenpintana ei siinä voisi enää kävellä. Sateet nostattavat veden pintaa yllättävän nopeasti, koska ylempänä satanut vesi kerääntyy juuri siihen jokeen.

Pääsimme siis takaisin Deer Caveen, joka on saanut nimensä siellä kauriita metsästämässä olleista ihmisistä. Tulivatko kauriit jostain syystä luolaan vai oliko luola hyvä paikka odottaa sen edustalle tulevia kauriita, en tiedä. Kävimme vielä Lang Cavessa, joka oli melko pieni luolasto, Mulun pienin. Mutta koko ei tässäkään merkitse mitään, sillä luolassa oli uskomaton harras pyhättömäinen tunnelma. Luola oli täynnä hyvin vaaleaa, paikoin aivan valkoista kalkkikiveä muodostaen erilaisia stalagmiitteja, stalagtiitteja ja myös J:n ja L:n mallisia tippukiviä, joilla oli joku aivan oma nimensäkin (heliotiitti?). Luola oli valaistu kauniisti ja se jätti voimakkaan vaikutuksen satoine pienine yksityiskohtineen.

Tämän jälkeen menimme ”Bat obseravatoryyn” odottamaan lepakoiden mahdollista lentoon lähtöä illemmalla. Kuten mainitsin, Deer Cave on kolmen miljoonan lepakon koti. Illan tullen ne lähteät kuin kalaparvet liikeelle iltataivaalle aterioimaan. Parvet verottavat 15 tonnin edestä hyönteisiä joka yö! Aivan mahdoton määrä. Ei mikäään ihme, että emme ole juurikaan törmänneet hyttysiin täällä oloaikanamme. Poika alkoi kyllästyä odotukseen ja minullakin loppui videokamerasta akku. Päätin talsia kolmen kilometrin matkan majoituksille pojan kanssa, ladata hetken kameran akkua ja palata takaisin Deer Caven luolan suulle. Palasin yksin takaisin luolalle. Kumikengät märin sukin alkoivat jo hertää, olihan niillä kävelty jo toistakymmentä kilometriä. Kävely yksin vähitellen hämärtyvän sademetsän läpi oli mieleenpainuva kokemus.

Luolalla ihmiset odottelivat jo lepakoiden mahdollista joukko-ulostuloa. ”Bat exodus” mahdollisuus oli 50/50, ilta oli jonkin verran sateinen ja lepakot eivät tule lainkaan ruokailemaan sateessa. Kaksi iltaa ne voivat olla perätysten ilmaantumatta, mutta sen jälkeen on tultava, koska ravintoa on saatava. Juuri ennen hämärää aurinko näyttäytyi, sade loppui ja luonnon oma näytelmä alkoi. Lepakot lensivät ulos luolasta tuhansien yksilöiden parvina, kohosivat taivaalle kieppuvina hyrräävinä pitkinä kiehkuroina, kadoten puiden latvojen taa. Kiehkurat kieppuivat taivaalla kuin silakkaparvi meressä. Näky oli tuttu ”Avarasta Luonnosta”, mutta olihan se elämys saada todistaa sitä itse. Sain useita hyviä otoksia videokameralle, joten ylimääräinen kuuden kilometrin kävely oli sen arvoinen! Kävelin naapurissa asuvien kahden suomalaisen kanssa takaisin majoituksille. Olimme tänään olleet tällä retkellä yhdessä heidän kanssaan, me neljä suomalaista ja yksi malesialainen, oppaan lisäksi.

Hyönteiset olivat viritelleet jo soidintaan ja melu oli välillä huumaava. Lepakot jatkoivat parvina illallistaan öisellä taivaalla, me taivalsimme takaisin luonnonpuiston majoitustilojen huomaan omalle illalliselle, keskelle Borneon avaraa luontoa.