Teemme matkan perheen kera (3 aikuista) Borneoon toukokuussa 2011. Tässä matkamme tutuille tiedoksi - ja muille avuksi oman matkan suunnittelussa. Pyrin päivittämään tapahtumia reissun edetessä mahdollisimman usein. Netti ei välttämättä kuitenkaan toimi koko reissun ajan.

Lukuohje: Poimi tekstit luettelosta aikajärjestyksessä, vanhimmat alimpana (blogiarkisto) tai kiinnostavat tekstit sanahaun avulla (tunnisteet).

tiistai 10. toukokuuta 2011

Apinaperspektiivistä



Viimeiselle päivälle oli varattuna tutun sademetsän katselua apinaperspektiivistä, eli Canopy walk. Metsään oli tehty 30 metrin korkeuteen eräänlaisia pieniä kahden laudan levyisiä riippusiltoja puulta puulle. Pääsimme siis näkemään miltä metsä näyttää siltä korkeudelta. Puut olivat valtavia emmekä vieläkään olleet aivan latvuston yläosissa, vaan korkeimpien puiden latvusto kaartui kattona päällä. Kokemus oli hauska ja sitä voi suositella! Ainoa vähemmän hauska kokemus oli se, että niinkin ylös oli eksynyt suuri musta muurahainen eräälle köysikaiteelle istuksimaan. Mitäs siitä? No ei mitään, jollen olisi sattunut tälläämään kättäni Hänen päälleen. Muurahainen tarttui leuoillaan äkäisesti kiinni kämmeneeni ja vetäisi viillon ihoon ja ruiskutti jotain muurahaismyrkkyä ihon sisään. En saanut heti sitä edes irti, niin tarrautunut se oli ihoon. Pisto tuntui ampiaiselta ja alue turposi ja kipeytyi. Kotimainen kusiainen ei yllä moiseen pistoon :-) Tulipahan mieleeni miltä tuntuisi kompastua sellaiseen pesään...


Köysirata kiersi 400 metrin matkan korkeuksissa ja kuulimme sinne mennessämme monta tarinaa paikallisista kasveista ja mihin niitä voi käyttää. Aina uudelle puulle päästyämme oli sen rungon ympäri kiertävä tasanne ja kyltti, missä oli tietoa siitä kyseisestä puusta.




Etsi alimmasta kuvasta mies!
Mulu jäi mieliimme erittäin positiivisena kokemuksena kaikkiaan. Vietimme siellä kolme vuorokautta joka oli sopiva aika nähdä osa luonnonpuistoa. Toisaalta aikataulu oli hyvin täysi, eli jos luontomatkailu kiinnostaa niin puistossa voi hyvinkin viettää viikon, jolloin pääsee mukaan sellaisille retkille ja reiteille, joita ei ehdi tehdä yhden päivän aikana. Esimerkiksi kaikki sellaiset reitit, jotka olisivat sisältäneet yöpymisen luonnonpuiston muilla leirimajoituksilla, jäivät kokematta. Samoin kaikki vaativat luolat, jotka vaativat aikaisempaa kokemusta haastavista luolista, hyvää kuntoa ja lihasvoimaakin. Eli melkoinen kutina jäi päälle, tänne täytyy tulla uudelleen...

Lähdimme aikaisin iltapäivällä suoralla lennolla takaisin Kota Kinabaluun. Odottelemme kentällä parhaillaan jatkolentoa Tawauun. Vaihdamme siis myös merta. Vähän jänskättää mitä kaikkea perillä odottaakaan... Olemme siellä kuusi yötä joista ainakin neljä vailla nettiä. Joten palaan mahdollisesti päivittämään blogia vasta viikon päästä. Siihen asti: näkemiin ja kuulemiin Borneosta!

2 kommenttia:

  1. Onpas paljon koettu..t.Susa

    VastaaPoista
  2. Niin paljon kaikkea mielenkiintoista olette kokeneet. Paitsi tietty se muurahainen. Ihana lukea näitä juttuja. Mies löydetty :) t: Minna

    VastaaPoista